*

Sebastian Tynkkynen

Lestadiolaiset voivat pahoin musiikintunneilla

Minusta tuntuu pahalta hartaiden lestadiolaisten puolesta, jotka joutuvat katsoa muiden oppilaiden vuorollaan esittelemät kappaleet, musiikkivideot ja sitten vielä laulamaan ja soittamaan mukana. Ilmeistä ja kehonkielestä voi heti nähdä, että monet näistä oppilaista voivat  todella pahoin.

Musiikinopettajani Leena muistaa varmaan yläasteikäisen Sebastianin, joka ei silloin suostunut kuuntelemaan maallista musiikkia. Otin lisää musiikkia valinnaisena siinä toivossa, että saisin syventää taitojani. Siellä kuitenkin laulettiin "uskoo saatanaaan", "rakkaus on lumivalkoinen…vaikkei ole Jumalaa" ja sitten sitä vyön alle menevää tekstiä - sekä suorina, että epäsuorina viittauksia. Muistan, kun joskus jopa oksetti tullessani tunnilta pois, sillä koin niin syvän moraalisen ristiriidan. Lopulta ilmoitin, että vaihdan valinnaisen liikuntaan. Opettaja suuttui totaalisesti vaihdosta minulle, sillä olin musikaalisesti ehkä luokan etevin, eikä hän pystynyt ymmärtämään, miksen ollut sanonut asioista aikaisemmin, ja nyt vain ilmoitin vaihtavani. En ollut pystynyt, asia oli henkilökohtainen ja arka - ja minä vain murrosikäinen ei-vielä-valmis aikuinen. Ensimmäisellä valinnaisen liikunnan tunnilla tunsin niin suurta vapauden tunnetta, että jälkeen päin on vaikea ymmärtääkään enää, kuinka ahdistunut olin ollut.

Tänä päivänä olen ymmärtänyt, että vaikka biisissä ei laulettaisi hengellisistä asioista, se ei tarkoita, että sitä ei saa soittaa tai laulaa. Minuun uppoavat hyvin monet "maalliset" artistit, vaikkakin en tykkää kuunnella Petri Nygårdin myrkkyä, jolla vedetään matto alta meiltä kasvatusalan ammattilaisilta, varsinkin mitä tulee päihteiden käyttöön ja seksivalistukseen. Joskus joku Bieberin Baby saattaa mennä niin jalan alle, että meinaan alkaa joraamaan oppilaiden edessä pyyhkiessäni samalla taulua. Toteutan tällä hetkellä samaa opetussuunnitelmaa, ja voin heti nähdä lukiolaisista ne, jotka kamppailevat itsensä kanssa. Ymmärrän heitä hyvin: jos pettää itsensä, kuinka voi enää elää itsensä kanssa?

Kuinka tärkeää sekulaarimusiikin kulloisiakin biisejä ja nimiä on osata ulkoa. Tai sanotaan se toisin, meneekö jokin ei-niin-merkityksellinen tiedon opettelu omantunnon edelle. Jehovan todistajat saavat vielä paljon suuremman vapautuksen omantunnon syistä jättämällä asevelvollisuuden suorittamatta muiden istuessa vankilassa samasta syystä. En kannata lopullista yhteiskunnan pirstaloimista jokaisen ehdoilla, mutta musiikissakin voitaisiin varmasti tehdä helposti myönnytyksiä tai eri tyylisiä ryhmiä, sillä nykyinen tilanne on järjetön. Minun aikanani kuunneltiin ja soitettiin Jonna Tervomaata ja Siiri Nordinia, jotka eivät sano 2012-vuoden teinikansalle yhtään mitään. Heillä on Jenni Vartiainen, Ronya ja se Gangman Style. Vähänkään kestävämmällä aikavälillä tarkasteltuna tämänkaltainen tieto ei ole tärkeää, joskin yleissivistävää, niin kuin kaikki tieto yleensäkin on. Tiedostan myös sen, että biisejä ei soiteta vain ulkoaopettelun ja yleissivistyksen karttumiseksi, vaan niiden avulla voidaan opetella soittotaitoa ja ilmaisua, sekä kokea kulttuuria.

Sanon suoraan, etten ole miettinyt tilanteeseen ratkaisua, sillä katsellessani muiden pahaa oloa vasta nyt mitta alkaa ylittyä. Haluan siis herättää keskustelua, josta voisin saada itsekin uusia ajatuksia, ja koko sopan pohjalta voisi sitten muodostaa mielipiteen.

Voisimmeko olla suvaitsevaisia heitä kohtaan, ja olla pakottamatta heitä asioihin, jotka suorastaan oksettavat heitä. Vaikka me olemme tottuneet pyllynvatkaukseen musavideoilla, kaikille se ei ole ok. Niin ja uskonpa, että lestadiolaiset eivät ole ainoita, jotka joutuvat käymään taistelua omantuntonsa kanssa musatunneilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Jyri Terttu

Ainakin laulukoe sai monet voimaan pahoin. Toivottavasti niitä ei enää ole.

Tarja Parkkila

Lestadiolaiset perheetkin voivat pahoin, äitejä kuolee pakkolapsentekoon.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Entäs kaikki ne fyysisesti elävät,mutta henkisesti kuolleet tai vakavasti
vaurioitetut tai fyysisesti,että samalla henkisesti vaurioitetut ja vaurioituneet lapset?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Ensimmäiseksi tulee mieleen että miten sitten viihdyt PS-puolueessa joiden keskeiseen jargongiin kuuluu esim taimaanreissujen kaikilla yksityiskohdilla puheenvuoropalstalla rehvastelu, sekstinen verbaalihyökkäily sekä köyhiä että vasemmistolaisia naisia kohtaan jne jne.
Sitten aiheeseen. Kaikessa suomalaisessa opetuksessa pitäisi olla enemmän emotionaalista herkkyytä, tietysti erityisesti musiikissa.
Ehkä lestadiolaisessa kulttuurissa siihen päästään jonkin verran kieltojen kautta. Koulumaailmaan siihen voitaisiin päästä opettajankoulutuksen kautta josta karsittaisiin kolkytlukulainen meininki mikä esim puhuu komennellen, ei katso silmiin, ei rohkaise ujoja jne. Jos koulussa herkästi ja rohkaivevasti kohdattaisiin lapsia yksilöinä koko meininki muuttuisi, eikä opettajien tarvitsisi kosiskella "lapsimassaa" viimeisimmällä populaarikulttuurilla.

Veikko Penttinen

No jos tuolle tielle lähdetään, ei loppua näy. Kuinkas monta eriasteista uskontoperäistä hörhöä alkaa olla jo maassamme ja lisää tulee.

Uskonto pitäisi saada kouluista kokonan pois. Niin opetuksesta kuin kielloistakin. Uskonnoista voi ja pitääkin tietysti kertoa.

Käyttäjän JoniKarvosenoja kuva
Joni Karvosenoja

Pakkohan tässä on miettiä asiaa toiseltakin kannalta.. Met olen ateisti, mutta opiskelin lukiossa pakolliset uskonnon kurssit hammasta purren. Uskonnolle on tarjottu yläkoulussa elämänkatsomustieto vastineeksi, olisiko kuvataide mahdollinen musiikin korvaava oppiaine? Kuvataide antaa vapaat kädet työskentelyyn, eikä taidekuvien katsominen teoriatunneilla luulisi ketään loukkaavan - vetoja kankaallahan ne kuitenkin on.

Toisaalta, omasta maailmankuvasta poikkeavat asiat voivat olla hyväksikin! En kokenut muuttuvani ihmisenä, vaikka yläkoulun kotitalouden tunnilla esiliinan käyttö oli pakollista, taikka uskonnon tunneilla saatettiin syntiseksi leimatakkin :).

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Vetojahan ne sävelet ja sanatkin on.Ikävää ja surullista on se,että joillekin ainoat oikeat ja sopivat sanat on kiitos jeesus kiitos tai
jumalan nimessä ja veressä...vaikkapa.Kun sitten maalattaisiin no nehän täytyis olla pelkkiä ristejä vaan ja siitä syntyisikin risti riita.
Muuten kun minä olin koulussa siis kansakoulussa,ei jumalan siis tämän meikäläisen,kuvaa eikä etenkään kasvojs saanut piirtää.Miksiköhän,jos me olemme
hänen kuviaan...olen hidas...tämän kysymyksen syntymiseen meni yli viisikymmnetä vuotta.

Juho Aalto

Kuulostaa siltä, että sinut on aivopesty pienenä

Jari Tuomoja

Minäkin voin todella pahoin kun yritettiin tyrkyttää sitä, että Jeesus nousi kuolleista ja laskeutui manalaan pelastamaan syntisiä tai kun vanhan testaminen mukaan jumala oli niin ankara, että tappoi miehet, naiset, lapset ja kaikki eläimetkin. Lisää pahoinvointia lisäsi tietoisuus siitä kun lestadiolaisoppien mukaan se on ainoa ja oikea kirkko ja se on ainoa oikea paikka synnit saada anteeksi sekä päästä iankaikkiseen elämään (pahoinvointi tuli siitä kun en ollut lestadiolainen). Ihmetyshän oli täydellinen kun jumala oli viimeksi 2000-vuotta sitten ollut yhteyksissä ihmisiin. Pahoinvoinnista huolimatta vapautus noista oppitunneista ei ollut mahdollista.

Mutta kaikki parani kun tuli ikää lisää ja tajusin, että jumala on taruolento ja jeesuskin oli vain normaali ihminen hyvillä puhelahjoilla.

Mitä tulee itse aiheeseen, niin taiteelle ei voida määritellä esityskieltoa makuasioiden perusteella. Muussa tapauksessa minusta gospel, oopperamusiikki ja moni muukin asia tulisi kieltää lailla. Samaan sarjaan kyllä menisi sellainen heviörinä jossa vain karjutaan eikä sanoista saa selvää, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia ja makuasioista ei voi kiistellä.

Väitän, että se pahaolo johtuu muista taustatekijöistä, ei itse musiikista. Jospa kasvatusympäristössä on jotain vikaa, koska se on hyvin ehdollistava ja rankaiseva (toisin sanoen lapsi pelkää virheitä ja ei pysty hyväksymään erilaisia asioita sen takia rangaistuksen pelossa)?

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Niin ...jospa kasvatusympäristössä on jotain vikaa...Eikös tässä nyt melko lähiaikoinakin olla nähty ja luettu,että sitä vikaa on lötynyt,maailmansivu ja löytyy vielä nykyäänkin,oikein viimeisen päälle."sielunhoitoa" ja ..noh
ilkeä sanoakkaan edes.Sille emme paljon voi mitä perheissä tapahtuu,emme voi vaikuttaa heidän uskomuksiinsa ja tekoihinsa.Mutta uusilta opettajasukupolvilta toivon järkeä ja suurta malttia ja tarkkuutta olla
sotkematta omia uskomuksiaan ja uskojaan..jos sellaisia on...opetustyöhönsä.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Vanha kyynikko kysyy ensiksi,onko sinulla itselläsi jollakin tavalla lestadiolaista taustaa,vai kun siellä Oulussa ollaan kunnallisvaaliehdokkaan,niin onko tämä tällainen ääntenkalastelujuttu?
Ei pahalla,mutta melkoista kaksikasvoisuuttakin olen tässäkin havaitsevinani,kuten joskus jossain muuallakin.En tunne tämänpäivän
kouluelämää,mutta eikö sitten nykyään musiikki olekkaan enää valinnainen aine,jos on niin eihän se silloin mikään ongelma ole.Silloinhan lestadiolaislapsi vain vaihtaa itsesi tavoin johonkin toiseen aineeseen,sellaiseen minkä sielu ja uskonkuri sietää ja suvaitsee.
Jos sitten on niin,että koulun musiikkitunneilla käytetään jotain paskaroskaa opetusmateriaalina,niin silloin pitäisi lienee tehdä jotain
joko opetusohjelmalle tai opettajalle,joka pistää opettamaan pilluralleja tai saatanan sonetteja ylipäätänsä kenenkään lapsille tai nuorille.
Enkä nyt tarkolta,että sen opetuksen pitäisi olla vain kansanlauluja ja
kalevalan virsiä.

Käyttäjän mikakivimaa kuva
Mika Kivimaa

Mielestäni niitä kansanlaulujakin voisi olla. Kun katselin kerran isäni tai jonkun toiden vanhaa koulun laulukirjaa ja näin siellä monia hienoja isänmaallisia lauluja, ajattelin, että niitä olisin halunnut laulaa enemmän koulussa. Ala-asteella oli ehkä pari kertaa jokin sentyyppinen laulu, mutta myöhemmin ei kyllä kertaakaan. Isänmaallisuuskasvatus sopisi hyvin musiikin opetusohjelman sisälle.

Antro Pulkki

Nuorenpana en paljoakaan musiikin sanoista ja "viesteistä" pätkääkään ollut kiinostunut.

Rytmi oli tärkeintä.

On totta, että nykymusiikki ottaa "kantaa" jolloin musiikin taito ja taiteellisuus jäävät toisarvoisiksi.

Lapsille ja nuorille kannatan "neutraalia", kantaa ottamatonta rokkia, sambaa, rumbaa, klassista ym. Isompina sitten kuunnelkoot poliittisia schlagereita.

Käyttäjän VikkiBruun kuva
Victor Bruun

Voihan tuon rakkaus on lumivalkoinen ymmärtää ilmeisesti monellakin tavalla. Toinen on katsoa se surullisena lauluna jossa surua kohdannut epäilee jumalaa. Tosin, se että siihen loppuu ei ole ehkä ihan se paras tapa moista ilmaista.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Niin....mulle lumivalkoinen rakkaus merkitsee puhdasta aitoa rakkautta...ihan vaan näin simppelisti.Yritin tästä vetää,jotain outoa ja
kummallista,mutta en kyennyt. Liian monen,lähinnä niinsanotun uskovan mieli on sellaisessa myllerryksessä monesti,ettei se sinänsä ole ihmekään,jos siellä sitten syntyy vaikka mitä.Pitää nyt sitten vielä vissiin katsastaa miten tuon laulun sanat meneekään,kun ei kuulu minun
skaalaani.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

No joo,ai se olikin tämä...alussa ristitään kädet,katsotaan ylös ja kiitetään ja sitten hetken kuluttua ei sitä jumalaa olekkaan.
Ristiriitaista,kuten uskonnot yleensä.Minulle tämän laulun sanoma ei auennut.Se voi kyllä olla yksinomaan oma vikani.Pitäis päästä kysymään
sanoittajalta mikä on tekstin mielestään kirvoittanut.
Jokainenhan voi hakea merkityksiä mistä vaan ja miten vaan.Kun taiteilijan
tekstistä irroitetaan joku yksittäinen lause,eikä sitä oikeaa tai muuta asiayhteyttä itselleen löydykkään niin..noh voihan tavaton sentään.
Tällaisia kun täytyy alkaa pähkäilemään niin...voisin sanoa vähemmänkin kauniisti,mutta olkoon.Tulee mieleen pikkuinen lapsi..laulussa sanottiin
ettei jumalaa olekkaan....jaa mutta blogistihan oli silloin lapsi...onkohan sitten vieläkin,kun kouluttautuu peräti lasten opettajaksi.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Luin uudestaan juttusi Sebastian.Ihmettelen vielä vähän enemän bloggaustasi.Jos tämä ei ole kunnallisvaalikampanjaa...ehkä ei,ehkä
mainitsemasi kohderyhmä edes lue,saa lukea tällaisia tai saavatko edes
käyttää nettiäkään...niin juu aivan..saatoin olla kohtuuton,jos olin niin sorry.
Valmistut pikkuhiljaa,yhteen vastuullisimmista,jos ei peräti vastuullisimpaan tehtävään yhteiskunnassa.Lasten ja kokoajan kehittyvien nuorten kasvattajaksi.Kun etenet opiskelussa teoreettiset valmiutesi lisääntyvät ja alat löytää sitäkin kautta vastauksia kaikenlaisiin asioihin.Käytäntö näyttää sitten paljon vielä sen teorian lisäksi.Yhdistämällä voit sitten löytää ratkaisuja,josm ja kun löydät.
Ja kaikkeen et edes löydä.Sinulla on yhtä monta erilaista yksilöä käsissäsi,kuin mitä luokassasi on oppilaita.Siellä sitä sitten puuhaa riittää.Sinun pitää koittaa ratkaisuja löytää ja auttaa,jos pystyt,mutta
kaikken et kuitenkaan tule pystymään. Sinun on erotettava ne asiat,ihmiset ja ihmisryhmät,joihin et voi vaikuttaa ja asiat joihin et edes saa vaikuttaa.Itseäsi et myöskään voi etkä saa unohtaa,haluistasi huolimatta et voi ryhtyä koko maailman tai koulumaailman pelastajaksi,sinä itse loput ennenkuin asiat tulisivat kuntoon...paljon ennen.Opetusohjelmat antavat pohjan,jota noudattaen muodostat oman ehdottoman oikeamielisen ja oikeudenmukaisen opetuksesi
keskity siis olennaiseen.Sitäpaitsi loppujen lopuksi ratkaisu voi olla usein varsin helppokin.No joo...kun kysyit neuvoa..ehkä et kysynyt tätäkään ja musiikista,kaikenlaisesta musiikista voitaisiin puhua vaikka miten.Olen todennäköisesti yksi ensimmäisten musiikkiluokkien oppilaista suomessa...siis kansakoulussa,jolloin virallisesti ei mitään
musiikkiluokkia edes ollut.tuntematon käsite.Vaan se on toinen juttu.

Richard Järnefelt

Minulla oli aikoinaan pianonsoitto-oppilainani oikein mukava oppilasperhe, jonka lapset eivät saaneet käyttää opetusmateriaaleina muuta kuin Bachin musiikkia. Myöhemmin perheen ilmapiiri vapautui sen verran, että mukaan tulivat lastenlaulut ja kansanlaulut.

Tavallaan ymmärrän, että joku saattaa kokea maallisen musiikin loukkaavaksi, ja ainahan meillä (Järnefelt-instituutti) oppilaat ovat saaneet itse valita, mitä haluavat soittaa. Mutta voitte uskoa, että opettaminen oli vaikeata, kun valikoima oli niin suppea.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Onneksi jokainen ihminen voi valita minkälaisia silmälappuja haluaa pitää läpi elämänsä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Toivottavasti osaat pitää opettajana työskennelläsi uskomuksesi erillään koulusta. Maailma ei kaipaa enää yhtään aivopestyä lasta lisää.

Juuso Nurmela

Nyt Sebastian tuon yleistämisen kanssa. Jonna Tervomaa ja Siiri Nordin sanoo kyllä jotain koska molemmilla ikivihreitä biisejä.

Käyttäjän SagaCorgi kuva
Saga Corgi

Ja minä voin pahoin, kun katson tiettyjä vanhoillislestadiolaisia. Ei ole kyse suvaitsemattomuudesta vaan siitä, että joku jopa haluaa sopeuttaa aivopestyjä lapsia normaaliin elämään. Olen asunut käpykylässä, joka tursusi lestadiolaisia. Heitäkin on erilaisia. Mutta kiihkouskoisimmat- mm. jotkut tytöt laihduttivat itsensä anorektisen laihoiksi, etteivät voisi tulla raskaaksi (ehkäisy on kielletty). Useassa perheessä oli todella monta lasta. Osa lapsista oli silminnähden kehitysvammaisia. (Pieni kunta, jossain vaiheessa tulee omaan uskonlahkoon kuuluvissa ihmisissä suku vastaan.) Minun mielestäni olisi reilua antaa lasten olla lapsia. Päättäköön aikuisena, mihin uskovat vai uskovatko mihinkään.

Toimituksen poiminnat