*

Sebastian Tynkkynen

Homot eivät enää pysy piilossa - seurakunnat, oletteko valmiita?


Kuva: Vasemmalla Word of Faith Church Finlandin perustaja Patrick Tiainen ja oikealla Nokia Mission perustaja Markku Koivisto.

Tulin aikanaan kaapista ulos biseksuaalina. En lähde ruotimaan rakkaan kotiseurakuntani asioita tässä tarkemmin, mutta siitä seurannut prosessi ei ollut nuorelle miehelle helppo. Kätkin monta asiaa sisälleni ja päätin vaieta monesta asiasta.

Minun lapsuuden seurakuntataustani on vapaissa suunnissa. Riippuen paikkakunnalla sijaitsevista seurakunnista, mukana on tullut oltua niin helluntaiseurakunnan, vapaaseurakunnan kuin baptistien kokouksissa. Niin, me siis kutsumme vapaissa suunnissa jumalanpalveluksia yleensä kokouksiksi. Vapaiden suuntien keskellä syntyy uudenlaista uuskarismaattista liikehdintää ja jos sitä yritetään rajoittaa, liikehdintä yleensä järjestäytyy omaksi seurakuntayhteisökseen. Tämä ilmiö on tuttu myös luterilaisen kirkon sisällä. Suomen kontekstissa itse asiassa lähes kaikki vapaat suunnat voidaan jollain tavalla nähdä vastauksena karismaattisuuden ja elävän kristillisyyden kaipuulle, jota luterilainen kirkko ei pystynyt tarjoamaan. Muualla maailmassa vapaiden suuntien synty ja suosio liittyi enemmän reformaatioon ja opillisiin kysymyksiin - poislukien helluntailaisuus, joka nimenomaan syntyi karismaattisista lähtökohdista, herätyksestä Azusa-kadulta Los Angelesissa.

Tarkoituksenani ei ole keskittyä vapaiden suuntien yleisesittelyyn, vaan avata hieman kontekstia itse varsinaista asiaa varten: meillä on ongelma nimeltä kaappipommien virittäminen. Kyse on salailun kierteestä, joka kehittyy vain suuremmaksi ja inhimilliset seuraukset yksilölle ovat lopulta valtavat. Jos et vielä saanut kiinni siitä, mitä vertauskuvalla tarkoitan, niin selvennän hieman. Vapaissa suunnissa vallitsee seurakuntakulttuuri, jossa kynnys homoseksuaalille tulla kaapista ulos on liian suuri. Siksi jäädään kaappiin, ei puhuta omista asioista ja ahdistus kasvaa ajan kuluessa maksimaalisiin mittasuhteisiin. Jossain kohtaa kaapin ovia on enää mahdotonta yrittää pitää kiinni, ja joku tulee ja vahingossa avaa ovet ja sen jälkeen kohahtaa koko seurakunnassa.

Nokialla syntyi aikanaan luterilaisessa kirkossa herätystä, jonka ympärille pappi Markku Koivisto järjesti tiiminsä kanssa uuden seurakuntayhteisön, Nokia Mission, kun luterilaisen kirkon rajat opissa ja toimintakulttuurissa ylitettiin. Karismaattiselle liikehdinnälle tyypillisesti homoseksuaalisuuteen suhtauduttiin kielteisesti, vaikka muuten ilmapiiri oli vieraanvarainen ja tervetulleeksi toivottava. Itsekin kävin muutaman kerran näissä kokouksissa (jumalanpalveluksissa), kun Nokia Missio vieraili Kokkolassa. Minäkin kävin rukoiltavana ja Markku Koivisto laski kätensä päälleni. En kaatunut.

Myöhemmin paljastui, että Koivistolla oli ollut homoseksuaalisia taipumuksia, jotka sitten olivat lopulta käyneet ilmi niin, että ne olivat tulleet näkyväksi hänen palvelutyössään. Koskettelun rajat oli ylitetty rukoustilanteissa.

Keski-Pohjanmaalla syntyi muutama vuosi sitten uuskarismaattista liikehdintää. Asuin lukioaikanani Kokkolassa ja seurakuntakuviot ovat sieltä hyvin tutut. Uuskarismaattinen liike haki muotoaan ja karismaattisuutta kaipaavat ihmiset liikkuivat aina siihen uuteen seurakuntayhteisöön, joka pulpahti esiin, kuin sieni sateella. Samat kasvot löytyivät hyvin pian aina uudesta seurakunnasta. Viimeisimpänä näistä syntyi Word of Faith Church Finland. Sen perusti nuori Jumalan mies, Patrick Tiainen. Vauhti oli kovaa. Elämäni vapaissa suunnissa käyneenä en ole nähnyt minkään seurakunnan toiminnan ja näkyvyyden kehittyneen noin nopeasti. Sosiaalinen media vielä entisestään voimisti puskaradion ääntä. Rohkaisuviestejä tuli ympäri Suomea ja Patrickia vietiin ympäri maata. Monelle Patrickista tuli kyseenalaistamaton auktoriteetti ja suora kanava Jumalan äänelle. Eilen hän tuli ulos Facebookissa kertomalla, että hänellä oli ollut salaa suhde mieheen. Uutiset ovat Helsingin Sanomia myöten nyt täynnä tätä asiaa.

Voisi kuvitella, että varmaan viimeistään tämän jälkeen olisi opittu, että jotain tarvitsee tehdä, ettei kaappipommeja enää virity. Mutta ei, kristittyjen kommentit Patrickiin liittyen olivat monessa kohtaa niin luokattomia, että moni kristitty homo askartelee hihnat kaapin kahvoihin, jotta ovia pystyy vetämällä pitämään kiinni myös kaapin sisältä.

Jos joku ajattelee, että tämä blogini on oikeutus selän takana toimimiselle, niin näin en ole sanonut. Sen sijaan puhun nyt siitä asiasta, jota ei ehkä nähdä tai ei haluta myöntää: homo ei voi tulla seurakunnassa ulos kaapista ilman seurauksia ja sen vuoksi jää mieluummin sisälle. Ja jossain vaiheessa löytyy taas uusia ihmisraunioita ja surullisia ihmiskohtaloita.

Moni haluaa nähdä Patrickin tai Markun pahoina ihmisinä. Minä taas näin heissä molemmissa paljon paloa palvella kokosydämisesti. He uhrasivat käytännössä koko elämänsä ja koko ajankäyttönsä sille, että voisivat palvella toisia. Mutta vaietessa ja yksin jäädessä seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Olen ollut jo useamman vuoden ajan ylläpitäjänä suljetussa Uskovaiset homot -Facebookryhmässä. Jäseninä on ihmisiä vapaistakin suunnista laidasta laitaan. Koska keskustelut ovat 100% luottamuksellisia, en niitä lähde avaamaan, mutta totean johtopäätökseni uskovaisista homoista: homoseksuaalisuus on asia, josta kertominen seurakunnassa on ylivoimaisen vaikeaa. Vaikeaa se on jo ihan tavallisellekin ateistille perheen parissa, mutta seurakunnassa tähän sosiaalisen paineen päälle tulee vielä helvetin pelko.

Se keskustelutuki, mitä vapaissa suunnissa omaan suuntautumiseensa tarjotaan, menee yleensä suurinpiirtein näin: ”Sinua koetellaan. Kukaan meistä ei synny homona eikä Jumala ole luonut ketään homoksi. Homoseksuaalisuus on valinta.”

Mitään muuta homoseksuaalisuus ei ole vähemmän kuin valinta. Jos on kasvanut vapaissa suunnissa, homoseksuaalinen suuntautuminen on viimeinen asia, jonka valitsisi, jos voisi itse valita heterouden ja homouden väliltä. Ja jos sattuu itse olemaan kristitty homo tai bi, on lähes satavarmasti rukoillut, että Jumala muuttaisi 100% heteroksi. Näin minäkin rukoilin - ja useampia vuosia. Homoseksuaalisuus ei ole mikään uskovaisen valinta, päin vastoin - se on viimeinen asia, minkä kristitty valitsisi.

Jos tämä asia ymmärrettäisiin seurakunnissa, ymmärrys homoja kohtaan voisi kasvaa seurakunnissa. Me emme ole mitään Jumalan tahtoa vastustavia seurakunnan murentajia, vaan Jumalan rakkaita lapsia, jotka emme ole aivojamme valinneet. Meillä uskovaisilla homoilla on samalla tavalla syvä kaipuu Jumalan puoleen ja koemme, että kuihdumme, jos emme pääse elämään siitä yhteydestä.

Siksi on vakavaa, että moni uskovainen homo joutuu pelkäämään, että ei edes pääse seurakuntaan, jos elää homona. Näitä pelkoja olen kuullut usealta ihmiseltä. Se, että seurakunnassa kukaan ei kerro olevansa homo, ei tarkoita, ettei yleisössä istuisi kokouksissa useampikin homo. Tilanne vain antaa mahdollisuuden pastoreille puhua kovemmin homoseksuaalisuudesta, koska oletetaan, että se ei loukkaa ketään henkilökohtaisesti. Myöskään se, että Iranin presidentti kertoo, ettei Iranissa ole homoja, ei ole tae sille, ettei Iranissa ole homoja. Se vain tekee jopa yhteiskunnallisella tasolla homoista näkymättömiä - kuolemanpelolla ryyditettynä.

Homous on siitä mielenkiintoinen asia, että sitä pidetään vapaissa suunnissa kuningaspahana. Kaiken muun kanssa voi elää, mutta jos seurakuntaan tulisi joskus homopari, siihen tilanteeseen reagoimattomuus olisi ikään kuin lopun alku. Vallitseva tilanne on hämmästyttävä. Miettikääpä seuraavaa, mikä oikeasti toteutuu käytännössä vapaissa suunnissa:

Jos ei-uskovainen mies murhaa toisen miehen, hän pääsee uskoontultuaan koko seurakunnan eteen todistamaan elämästään.

Jos uskovainen mies rakastaa toista miestä ja seurakunta saa siitä tietää, hän ei pääse edes seurakunnan ovimattoa pidemmälle.

Yhä useampi ihminen joko paljastuu homoksi tai tulee itse ulos kaapista. Onko seurakunnilla oikeasti valmius kohdata jokainen Jumalan luoma sellaisenaan ja voiko seurakuntaan yleensäkin tulla sellaisena kuin on - homokin?

Tehdäänkö evankeliumin julistamisessa rajaus? Mitä jos seurakunnan keskellä oleva paljastuu homoksi? Vapaiden suuntien seurakunnat, oletteko te valmiita? Ovatko kaikki lampaat tulevaisuudessakin tervetulleita aitauksen sisään, vai ajetaanko ulos pimeyteen, jos ei suostu päästämään toisen kädestä irti?

Homoja on myös seurakunnissa, uskokaa pois. Ihan samalla tavalla kuin muuallakin. Itse tiedän Oulun jokaisesta seurakunnasta (katolista lukuunottamatta, en ole käynyt siellä) homoja, joistakin useita - mutta kaikille on yhteistä, että kaapista ulos tulemisen ei koeta olevan mahdollista. Seuraukset olisivat liian kovat.

Nyt olisi vakavan pohdinnan paikka, ettei toisteta virheitä, joiden hedelmä alkaa tulla näkyväksi. Olisi aika luoda uudenlaista seurakuntakulttuuria ja avoimuuden ilmapiiriä.


LISÄYS 4.5. klo 22:16:

Alla oleva blogipäivitys moderoitiin pois elävää kristillisyyttä edustavasta yli 10 000 henkilön Uskovaiset nuoret -facebookryhmästä. Ryhmästä ilmoitettiin, että koska Uskovaiset nuoret ei ole enää pelkästään FB-ryhmä, vaan seurakuntien palvelujärjestö, se on vastuussa ryhmässä nuorille julkaistusta sisällöstä. Yhdeksi syyksi postauksen sensurointiin oli pelko, että seurakunnista otettaisiin yhteyttä sen vuoksi, että postaus on päätetty hyväksyä ryhmään. Tämän moderoijien kokemuksen ja laajemman analyysin pohjalta tehty moderointi kertoo seurakunnissa vallitsevasta ilmapiiristä juuri tarkalleen sen, mitä itse blogissa kirjoitin.

On harmillista, että kun kristittyjen uusi nuori sukupolvi haluaisi vaikenemisen sijaan vihdoin alkaa tekemään seurakuntakulttuuria, jossa vaikeistakin aiheista keskusteltaisiin avoimesti, tällaisia avauksia joudutaan estämään. Käydyn keskustelun perusteella postaus voidaan julkaista ryhmässä, mutta se tulisi tapahtumaan lähitulevaisuudessa tilanteessa, jossa siitä järjestettäisiin livelähetys tai muu vastaava, jossa asiaa kommentoisivat Uskovaiset nuoret-ryhmän valitsemat pastorit, työntekijät ja keskustelijat.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Kyllä joissakin seurakunnissa ollaan valmiita ja kaikki on vähintäänkin näennäisesti hyvin, jos ei avioidu (aikaisemmin rekisteröinyt parisuhdetta) väärän sukupuolen kanssa.

Kaapista ulos, ilman muuta. Sen sijaan ei pidä annihiloida itseään sen jälkeen, kuten tapana näyttää olevan. Jos tuntee epäonnistuneensa ja näyttää sen, on jokseenkin varma, että epäonnistumisen tunteelleen saa runsaasti vahvistusta.

Käyttäjän mikakivimaa kuva
Mika Kivimaa

Kerran kauan sitten, keskusteltuani Jehovan todistajien kanssa, minulle tuli jälkeenpäin mieleen, että onko homous Jumalan keino rajoittaa väestönkasvua. Sillä Jumala käski ihmisten "lisääntyä ja täyttää maa". Nyt maa on aika lailla täynnä. Homous on tosiaan synnynnäistä, eikä mikään valinta. Minäkin luulin vielä yläasteiässä, että se olisi valinta. Mutta en usko sen olevan Jumalan keino rajoittaa väestönkasvua, vaan kehityshäiriö, koska homoutta on esiintynyt kautta maailmanhistorian. PS-nuorten eräässä lehdessä oli mahtava kirjoitus, jossa eräs transseksuaalinen ihminen kertoi, mitä transseksuaalisuus on. Sekin on kehityshäiriö hänen mielestään.

Omia kehityshäiriöitään ei mielellään tunnusta ja hyväksy. Mutta se, että Jumala ei paranna niistä, ei muuta asian perusluonnetta. Jotkut ovat kuulemma "eheytyneet" homoudestaan, mutta en pidä sitä aiheena, jota pitäisi pyrkiä edistämään. KAIKKI ihmiset pitää hyväksyä ihmisinä vioistaan, puutteistaan, kyvyttömyyksistään ja heikkoiksistaan huolimatta. Kiitos Sebastianille, että hänen toimintansa kautta ihmiset ovat huomanneet, että Perussuomalaiset hyväksyvät myös erilaiset seksuaaliset suuntautumiset.

"...jos seurakuntaan tulisi joskus homopari, siihen tilanteeseen reagoimattomuus olisi ikään kuin lopun alku."
Raamattussa on omat määritelmänsä käyttäytymisnormeista. Seurakunnan tulee noudattaa niitä (tietenkin oikein tulkiten alkuteksti). Reagointi lienee tarpeellista, koska seurakunnan pitäisi reagoida kaikkeen syntiin, ei vain julkiseen. Voinko verrata tilannetta siihen, että seurakuntaan tulisi joku viinapullo kädessä? Hän ei joisi siitä yhtään seurakunnassa, mutta antaisi sen kuvan, että runsas viinan käyttö voi kuulua uskovan elämään.

Käyttäjän mikakivimaa kuva
Mika Kivimaa

Ehkä vähän aihetta sivuten haluan myös todeta, että mielestäni suomalaisen kulttuurin puutteita ovat: "tunteellinen varauksellisuus", "miesten yhdessä tanssimisen vieroksunta", "toisen koskemisen suuri rajautuneisuus", "laulamisen vieroksunta", "leikkimisen salliminen vain lapsille", "alkoholin mieltäminen ensisijaisesti humaltumisen välineeksi", "vapauden ja vastuun erottaminen", "uskonasioiden mieltäminen yksityisasiaksi" ym. Nämä ovat kulttuurillisia vikoja ja eivät johdu suomalaisten uskonnollisesta taustasta, mutta heijastuvat myös seurakuntaelämään.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Ihminen voi valita, aina ehkä ei. Kun kuulee ja näkee jotain samaa tarpeeksi kauan, aivopeseminenkin on mahdollista. Myös heteroudesta homouteen muuttuen, se voima sisällä on todellinen. Turha tuputtaa mielipiteitään, Jumala luojana ja kaiken tietävänä antaa vastaukset näihinkin kysymyksiin. Mutta sanoo Hän niin tai näin, ei se silloin auta, jos ihminen on valinnut suunnan Häntä vastaan. Jumala ja saatana, varovasti vihjaten, molemmat voimat kaikkialla toimien. Seurakunnan homoudessa yksi kysymys askarruttaa, että olisiko homon jäätävä paikalleen, vaiko pyydettävä apua muuttuakseen sukupuoli suuntauksessaan. Kaikki on auki niin kauan kunnes on varmaa, mitä Jumala haluaa. Mikä on oikein ja mikä väärin Hänen ja hänen näkökulmastaan. Aikanaan kuulin paljon uskovaisten suusta "uskossa uudistumisesta". Ilman homouttakin ihmisellä on väliin hankalaa uskonsa toteuttamisen kanssa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Reformoidut suunnat tapaavat liberalisoitua monin eri tavoin kohtuullisen nopeasti, mutta niiden sijalle nousee sitten uusia, jotka ovat konservatiivisia jne.

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Itse olen ok uuden avioliittolain kanssa mutta jos nykyinen seurakunta tuntee että homoliitot on synti niin kannatan homojen oikeutta perustaa oma seurakunta. Samalla lailla kannattaisin jos joku haluaisi perustaa seurakunnan joka uskoo että hernesopan syönti johtaa helvettiin. Itsestäni hernari on se paras keitto mutta tällänen mä oon ja itelleni en mitään mahda. En silti sorsi niitä jotka ovat kanssani eri mieltä.

Minusta parasta uskonnonvapauden kannalta olisi jos kirkko ja valtio erotettaisiin kokonaan toisistaan ja valtakirkon annettaisiin pirstaloitua teennäisen konsensuksen sijaan. Sillä lailla kaikilla olisi loppupeleissä hyvä mieli.

Käyttäjän jorkkajaatinen kuva
Jorkka Jaatinen

Asuinpaikan mukaan määräytyvä kotiseurakunta on tosiaan muinaisen maailman järjestelmä, ajalta jolloin ei voinut lähteä kirkkoon kymmenien kilometrien päähän.

Ns. Henkilöseurakuntamalli, missä jokainen saa valita itselleen sopivimman seurakunnan, olisi tätä päivää. Jotkut seurakunnat voisivat olla vapaasti konservatiivisempia, ja jotkut liberaalimpia, ja kolmannet leikkiä vaikka erikoismessuillaan, jos sellaisesta ovat innostuneita. Kirkko olisi katto-organisaatio seurakunnille, tarjoaisi infrastruktuuripalvelut ja puitteet. Olisi sateenkaariseurakuntia ja naispapittomia seurakuntia jne.

Ihmisillä, niin taviksilla kuin papeilla ja piispoillakin on omia tulkintoja uskosta, niin saisi olla eri seurakunnillakin. Pakottaa yhtä ainoaa tulkintaa kaikille on puhdasta totalitarismia, ja repii enemmän kuin rakentaa.

Käyttäjän MerjaNyberg1 kuva
Merja Kaarina

Kun kerran itsekin rinnastit murhaajan ja homon, niin jatketaan siitä.
Murhaaja tulee uskoon, tunnustaa, että on tehnyt syntiä kun on tappanut ihmisen, katuu sitä eikä enää jatka tappamista.
Homo tulee uskoon, tunnustaa, että tekee syntiä harrastaessaan seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Katuu sitä ja jatkaa elämää selibaatissa.
Kummallakaan ei ole mitään ongelmaa olla seurakunnan yhteydessä.

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Merja Kaarina onnistuu kiteyttämään tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen kieroutuneisuuden ja vahingollisuuden hienosti. Juuri mainituista syistä apua uskontojen uhreille tarvitaan. Selibaattia ohjeeksi fyysistä ja henkistä läheisyyttä kaipaaville ihmisille. Helvetin vahingollinen itsetuhoisuutta tukeva neuvo, jolla ei ole etäisintäkään yhtymäkohtaa inhimillisyyteen.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Kommentti Merja Kaarinan kommentista, että eihän se ollut mikään käsky, ei edes neuvo, vain ehdotus. Minä ymmärsin hänen kirjoituksensa kohdistuvan syntiin, onko homous syntiä vai ei. Eihän henkinen ja fyysinen läheisyys tarvitse välttämättä seksuaalisuutta. Sanat ja kosketus riittävät. Merja Kaarinan kirjoituksesta ei saanut millään kuvaa, että ihminen olisi jätettävä yksin. Synti on aina rikos Jumalaa vastaan ja niitä tekoja soisi olevan mahdollisimman vähän. Alkoholistinkin on parempi olla juomatta, kuin revetä taas samaan, vaikka kuinka hauskaa oli aikanaan. Selibaatissa elää monia ihmisiä, uskovia kuin ateisteja. Petollinen halaus, väärä koskettelu ( Markku Koivisto ja sielunhoito ) ja kyseenalainen rakkaus makuuhuoneessa. Moni heterokin joutuu vetäytymään näistä. "Älä tee huorin" kuuluu kymmeneen käskyyn. Ihminen jolla on taipumusta käyttää väärin toista ihmistä, on hyvä jättää "markkinat" vähäksi aikaa. Jos ihminen itse vapaaehtoisesti tuntee toimineensa Jumalan tahtoa vastaan, hänen on etsittävä tie toisenlaiseen elämään. Moni synti sallitaan yhteiskunnassamme lain puitteissa, mutta uskovaisen täytyy olla tarkempi toimissaan. Se Jumalan sana on yksi osa elämää. Homokirkon perustaminen toinen.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Sebastian Tynkkynen tarkoittaa seurakuntaelämästä puhuessaan kristillisiä seurakuntia. Tämän voi päätellä hänen mainitsemistaan "vapaista suunnista" (helluntailaiset etc) sekä luterilaisista ja katolisista kirkoista.

Oletko Sebastian huomannut, että kristillisillä seurakunnilla on kiinteä, jopa perustuslainomainen, yhteys ja alistussuhde Jumalan sanaan, Raamattuun?

Seuraava kysymys, oletko Sebastian Tynkkynen pannut merkille, että Raamattu määrittelee lukuisissa kohdissa homouden harjoittamisen synniksi; siis teoksi (laittomuudeksi), joka rikkoo Jumalan vanhurskasta tahtoa?

Kolmas kysymys: oletko koskaan ajatellut, mitä Jumalaan uskovan on tehtävä syntielämän suhteen?

Vastaan kolmanteen kysymykseen: syntielämästä on luovuttava, jos tahtoo olla kuuliainen Jumalan tahdolle.

Ihminen ei itse omassa voimassaan voi vapauttaa itseään synnillisistä himoista. Mutta hänen tulee koko sydämestään vastustaa synnillisiä himojaan (kuten esim. juoppoutta, homoutta, aviorikoksia, varkauksia, murhia). Hänen on mahdollista Jumalan armon avulla kieltää itsensä; siis kieltää itseltään synnillisen lihan himon alle alistumisen. Nimenomaan sellaiseen kehottaa meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hän on myös luvannut auttaa jokaista, joka kääntyy Hänen puoleensa.

Luukkaan evankeliumi 9:23 "Ja Hän sanoi kaikille: 'Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.'"

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Kiitos myös päivityksestä. Selvästikin ilmaisunrajoituksen taustalla on ollut huoli nuorisolle "sopimattoman", liiaksi ajatuksia herättävän aineiston levittämisestä. Aineiston, johon perehtymisen ja josta keskustelun sallimiseksi tarvitaan jarrumiehiä, koska huolena on liiallinen ymmärtäminen ja pahimmassa tapauksessa jopa hyväksyminen.

Keskustelun herättäminen ja silmien avaaminen joka tapauksessa on onnistunut. Kiitokset siitä monen nuoren puolesta.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

"Homot eivät enää pysy piilossa - seurakunnat, oletteko valmiita?"

Kommenttina blogin otsikkoon selkeytän vielä, että toivottavasti seurakunnat ovat valmiita pitämään esillä Jumalan sanaa puhtaasti, niinkuin se on kirjoitettu.

Toive on todennäköisesti turha. Seurakunnissa enimmäkseen hiivistellään synnin sumussa yleistä mielipideilmastoa kosien ja varotaan saarnaamasta puhdasta totuuden evankeliumia. Näennäiskristillinen ja opillisesti epämääräinen tilanne antaa lupaavan mahdollisuuden myös Tynkkysen esiintulolle omine sukupuolisiveellisyyttä koskevine näkemyksineen.

In brief, lyhyesti tiivistäen: Homouden harjoittaminen on Jumalan Sanan valossa vääryyttä, haureutta. Kehotus kuuluu: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee." 2.Timoteuksen kirje 2:19

Pauli Uusikylä

Kannanotossa tuodaan esiin ikäänkuin vapaat suunnat olisivat outo reliikki suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen. Oikeasti kyseessä on kuitenkin kristikunnan päälinja. Katolinen kirkko (1,25 miljardia kannattajaa) linjaa suhtautumisensa seuraavasti. Mm. helluntailiikkeen suhtautuminen on yhteneväinen katolisen kirkon kanssa.

"Ote Katolisen kirkon katekismuksesta:

SIVEYS JA HOMOSEKSUAALISUUS

2357. Homoseksuaalisuus tarkoittaa suhteita niiden miesten tai naisten välillä, jotka kokevat seksuaalista vetovoimaa yksinomaan tai ensisijassa samaa sukupuolta olevia henkilöitä kohtaan. Sitä esiintyy eri aikoina ja eri kulttuureissa hyvin vaihtelevissa muodoissa. Sen psyykkinen alkuperä on edelleen suureksi osaksi selvittämättä. Nojautuen Raamattuun, joka esittää homoseksuaaliset suhteet vakavasti vääristyneiksi,[103] kirkon traditio on aina julistanut, ”että homoseksuaaliset teot ovat sisäiseltä olemukseltaan väärin suuntautuneita”.[104] Ne ovat luonnollisen lain vastaisia. Ne sulkevat sukupuoliaktista pois elämän lahjan. Ne eivät ole lähtöisin oikeasta tunne-elämän ja seksuaalisuuden keskinäisestä täydentävyydestä. Niitä ei voida hyväksyä missään tapauksessa.

2358. Niiden miesten ja naisten joukkoa, jolla on syvään juurtuneita homoseksuaalisia taipumuksia, ei voida jättää huomiotta. Tämä objektiivisesti väärin suuntautunut taipumus merkitsee suurimmalle osalle heistä koettelemusta. Heidät tulee kohdata kunnioittaen, myötätuntoisesti ja tahdikkaasti. Heidän suhteensa on vältettävä kaikkea epäoikeudenmukaista syrjintää. Nämä ihmiset on kutsuttu noudattamaan elämässään Jumalan tahtoa, ja jos he ovat kristittyjä, yhdistämään tilanteestaan mahdollisesti johtuvat vaikeudet Herran ristinuhriin.

2359. Homoseksuaaliset ihmiset on kutsuttu siveyteen. Itsensä hillitsemisen hyveen kautta, joka kasvattaa sisäiseen vapauteen, he voivat ja heidän tulee – joskus epäitsekkään ystävyyden tukemina – rukouksen ja sakramenttien armon kautta edetä askel askeleelta ja päättäväisesti kohti kristillistä täydellisyyttä."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset